Koiralla todettiin syöpä

Onko jokin asia rempallaan? Mikä pelasti tai pilasi päiväsi? Entä onko sinulla jotakin tunnustettavaa? Pitäisikö jokin asia olla toisin? Pieniä ja suuria iloja ja suruja.

Valvojat: jhvisto, Botti1, Valvojat

Koiralla todettiin syöpä

ViestiKirjoittaja Johannah päivämäärä Ti Touko 16, 2006 11:28

Eilen rakkaalla 7-vuotiaalla koirallamme todettiin imusolusyöpä. Olen itkenyt silmäni turvoksiin, vaikka koko ajan päätän, etten sure tätä vielä itkemällä, vaan vasta sitten, jos joudun viemään sen nukutettavaksi.

Hoitaminenkin saattaa tulla mahdoliseksi, mutta todella kalliiksi. Toista tuhatta euroa, sanoi eläinlääkäri. Ja niihin hoitoihin ei ryhdytä, ellei koiralla todeta olevan hyviä mahdollisuuksi parantua. Ei rahan puolesta, vaan koiran itsensä takia.
Käyttäjän avatar
Johannah
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 409
Liittynyt: Pe Elo 12, 2005 23:07
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Emee päivämäärä Ti Touko 16, 2006 11:52

Todella ikävää, meillä oltiin vastaavissa tunnelmissa tuossa viimevuoden lopulla kun mäyräkoiralta leikattiin kasvain joka todettiin pahalaatuiseksi, nyt vaan eletään ja seurataan mitä tuleman pitää: uusiiko ja mihin ja millä laajuudella.
Kait sitä nyt ryyppää kun koneet hajoo ja lunta sataa...
Käyttäjän avatar
Emee
Special Kunniajäsen
Special Kunniajäsen
 
Viestit: 2859
Liittynyt: To Maalis 24, 2005 08:16
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja J.A.-75 päivämäärä Ti Syys 05, 2006 14:26

Koirienkin osalta on kokemuksia niin. Oma rakas mäyräkoira nukutettiin 26.1-06. Oli 15v4kk vanha. Hänen emänsä jouduttiin nukuttamaan 14v. Koska tuli kasvaimia (pieniä ja paljon, nopeasti lisää) Iso möykky jalkaan mikä esti kunnollisen liikkumisen, parissa viikossa... Muitakin on nähty ja voin sanoa että miettikää tarkkaan mitä edes alatte harkita leikata, ettei KOIRA KÄRSI !!! On pystyttävä luopumaan! Tiukkaa itelläkin teki, vaikka elikin niin vanhaksi, mut täytyy ajatella siinä vaiheessa koiraa eikä itteensä.Luovuttava on, ilman että lisää tuskaa turhilla ja vaarallisilla ja kalliilla leikkauksilla, vaikka olis nuorempikin koira jos ei paljon toivoa ole. Ei ole helppoa, tiedän, mutta on pakko ajatella koiraa ja sen kärsimyksiä (leikkauksia mitkä on kivuliaita ja ehkä täys turhiakin!) Ja pakko luopua, muistella, rakastaa niin että on hyvä olla!
Käyttäjän avatar
J.A.-75
Kunniajäsen
Kunniajäsen
 
Viestit: 1367
Liittynyt: Ti Elo 08, 2006 20:34
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Emee päivämäärä Ti Syys 05, 2006 14:49

J.a-75 kirjoittaa hyvin pitkälti kuin omalta näppikseltäni: ikinä en ole ymmärtänyt, että eläimiä pidetään väkisin hengissä vain sen takia, että ollaan itse niin pa**ahousuja ettei pystytä sitä oikeaa ratkaisua tekemään.

En muista olenko aiheesta täällä kertonut, mutta viime vuoden marraskuussa päästimme dallumme pois koska alkoi takapää pettämään, särkylkääkkeillä olisi varmaan joku kuukausi saatu lisää elinaikaa, mutta siihen emme halunneet lähteä.

Aiemmin mainittu mäykky sensijaan voi hyvin: vauhtia piisa ja pitää kovaa jöötä talouden muille koirille. :)
Kait sitä nyt ryyppää kun koneet hajoo ja lunta sataa...
Käyttäjän avatar
Emee
Special Kunniajäsen
Special Kunniajäsen
 
Viestit: 2859
Liittynyt: To Maalis 24, 2005 08:16
Paikkakunta: Pori

keh..

ViestiKirjoittaja kahvisto päivämäärä Ti Syys 05, 2006 15:33

Meidän pieni Iines-collie lähti taivaan lampaita paimentamaan viime vuoden kesäkuussa. Iineksellä todettiin nokassa syöpä ja veljeni vei neidin eläinten sairaalaan. Veljeni rakasti koiraa, sillä Iines oli jäänyt minulle ja veljelleni "perinnöksi" äidiltämme. Hän teki päätöksen, että niin kauan kun lääkärit sanoivat että Iineksen elämä on koiran arvoista, hän saa elää. Pitkät syöpähoidot, leikkaukset ja lääkkeet pidensivät rotumääritelmän mukaisen elinkaaren kymmenestä vuodesta kahteentoista, kunnes eivät enää Iineksen jalat pitäneet parkettilattialla. Kun veljeni joutui tekemään raskaan päätöksen, hän meni pitämään Iinestä tassusta kiinni ja toivotti hyvää matkaa kertoen äidille terveisiä. Vielä tänä päivänäkään hän ei ole toipunut Iineksen kuolemasta, joka seurailee hänen elämäänsä hieman erilaisessa muodossa, tuhkauurana kirjahyllyssä.
^ Dario Fo ^
Käyttäjän avatar
kahvisto
Universiaalinen Kunniajäsen
Universiaalinen Kunniajäsen
 
Viestit: 3028
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 20:37
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja raato päivämäärä Ti Syys 05, 2006 16:30

Tuo nyt oli jo jotain, mitä en ihan heti käsitä. Anteeksi vaan. Kahden vuoden syöpähoidot, leikkaukset ja syöpälääkityskö päällä koira eli "koiran arvoista elämää"? Herää sitten kysymys, millaista on koiran arvoinen elämä?
Eläinlääkäri tietenkin leikkaa ja liimaa niin kauan kuin joku maksaa.

PS. Eikö sen tuhkauurnan voisi jo vaikka haudata, jospa napanuora koiraan hiljalleen katkeaisi?
- Outo jätkä, mutta tulipahan tehtyä -
- Aina oon kerinny, vaikken oo kiirutta pitäny -
- Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita -
Käyttäjän avatar
raato
V.I.P.
V.I.P.
 
Viestit: 13944
Liittynyt: Su Helmi 13, 2005 12:13
Paikkakunta: Kingston Town

ViestiKirjoittaja kahvisto päivämäärä Ti Syys 05, 2006 16:42

raato kirjoitti:Tuo nyt oli jo jotain, mitä en ihan heti käsitä. Anteeksi vaan. Kahden vuoden syöpähoidot, leikkaukset ja syöpälääkityskö päällä koira eli "koiran arvoista elämää"? Herää sitten kysymys, millaista on koiran arvoinen elämä?
Eläinlääkäri tietenkin leikkaa ja liimaa niin kauan kuin joku maksaa.

PS. Eikö sen tuhkauurnan voisi jo vaikka haudata, jospa napanuora koiraan hiljalleen katkeaisi?


Niin kauan kuin Iineksen kivut ja säryt saatiin pidettyä poissa, niin kauan se sai elää. Veljeni päätöksistä en osaa sanoa, mutta luulen että hän tekee Iineksen kohdalla vielä surutyötä joka taisi jäädä äidistä kesken, en tiedä.
^ Dario Fo ^
Käyttäjän avatar
kahvisto
Universiaalinen Kunniajäsen
Universiaalinen Kunniajäsen
 
Viestit: 3028
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 20:37
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja tomski päivämäärä Ti Syys 05, 2006 17:25

Tuo nyt oli jo jotain, mitä en ihan heti käsitä. Anteeksi vaan. Kahden vuoden syöpähoidot, leikkaukset ja syöpälääkityskö päällä koira eli "koiran arvoista elämää"? Herää sitten kysymys, millaista on koiran arvoinen elämä?
Eläinlääkäri tietenkin leikkaa ja liimaa niin kauan kuin joku maksaa.


Otapas Raato nyt taas se kyynisyyden ja Raadollisuuden vastainen pillerisi. Tuossa omissakin jaloissani makaa maailman kaunein ja uskollisin nainen. Pari kuukautta sitten syövästä leikattu. Ei ole syöpä levinnyt, ainakaan toistaiseksi. Piristyi leikkauksen jälkeen huomattavasti ja voi todella hyvin nyt.
PPPPPP, eli
Porin Perämetsien Peräkamaripoikien Politbyroon Propagandakomission Pääsihteeri
Käyttäjän avatar
tomski
V.I.P.
V.I.P.
 
Viestit: 13062
Liittynyt: Ti Marras 29, 2005 10:59

ViestiKirjoittaja Emee päivämäärä Ti Syys 05, 2006 19:41

Ai tomskilassa ollut sama "meno" kun meillä... :?
Kait sitä nyt ryyppää kun koneet hajoo ja lunta sataa...
Käyttäjän avatar
Emee
Special Kunniajäsen
Special Kunniajäsen
 
Viestit: 2859
Liittynyt: To Maalis 24, 2005 08:16
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Johannah päivämäärä Ti Syys 05, 2006 22:54

Ja nämä vähän isommat sekaroituiset saattavat olla kovinkin pitkäikäisiä. Äitinsä ei kyllä ollut sekarotuinen. Eli 14-vuotiaaksi.

Meidän koiran kuulumisia sen verran, että varsinaiset syöpähoidot (suonensisäinen sytostaatti kerran kuukaudessa) aloitettiin pari kuukautta sitten. Koira on energinen, leikkisä ja hyvinvoiva. Syövästä ei ole tällä hetkellä merkkiäkään. Kaikki imusolmukkeet ovat tuntumattomissa. Suonensisäisestä hoidosta ei ole tullut sivuvaikutuksena esim. pahoinvointia, eivätkä lääkärireissut Helsinkiin tunnu rasittavan koiraa millään tavalla. (Rasittavat kylläkin lompakkoani aika lailla.)

Alunperin hoito suunniteltiin yhdistelmähoidoksi, jolloin porilaisella lääkärillä aloitettu suun kautta otettava sytostaatti olisi tukihoitona suonensisäisen kanssa. Tämä suun kautta otettava lääkitys lopetettiin, koska sen sivuvaikutuksena tuli, että koira luuli koko ajan, että sillä on pissahätä. "Steriili rakkotulehdus" oli kirjoitettu reseptiin, jonka lääkkeellä tuota vaivaa hoidetaan. Lisäksi koiralta lähtee pikku hiljaa kaikki aluskarvat kuin voimakkaammassa karvanlähdössä. Molemmat vaivat ovat kuulemma juuri tuon sytostaattipillerin sivuvaikutuksia.
Käyttäjän avatar
Johannah
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 409
Liittynyt: Pe Elo 12, 2005 23:07
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja kahvisto päivämäärä Ti Syys 05, 2006 22:58

Johannah kirjoitti: Lisäksi koiralta lähtee pikku hiljaa kaikki aluskarvat kuin voimakkaammassa karvanlähdössä. Molemmat vaivat ovat kuulemma juuri tuon sytostaattipillerin sivuvaikutuksia.


Mikä lääke koirilla, se ihmisillä ja päinvastoin.. Helsingissä meidänkin Iines kävi.
^ Dario Fo ^
Käyttäjän avatar
kahvisto
Universiaalinen Kunniajäsen
Universiaalinen Kunniajäsen
 
Viestit: 3028
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 20:37
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja raato päivämäärä Ke Syys 06, 2006 09:04

tomski kirjoitti:Otapas Raato nyt taas se kyynisyyden ja Raadollisuuden vastainen pillerisi. Tuossa omissakin jaloissani makaa maailman kaunein ja uskollisin nainen. Pari kuukautta sitten syövästä leikattu. Ei ole syöpä levinnyt, ainakaan toistaiseksi. Piristyi leikkauksen jälkeen huomattavasti ja voi todella hyvin nyt.


Kyyninen ja raadollinen ehkä, mutta enpä kärsi koirafetisismistä.

PS. Sinunkaan vaimosi ei ilmeisesti seuraa palstaa?
- Outo jätkä, mutta tulipahan tehtyä -
- Aina oon kerinny, vaikken oo kiirutta pitäny -
- Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita -
Käyttäjän avatar
raato
V.I.P.
V.I.P.
 
Viestit: 13944
Liittynyt: Su Helmi 13, 2005 12:13
Paikkakunta: Kingston Town

ViestiKirjoittaja kahvisto päivämäärä Ke Syys 06, 2006 16:42

kahvisto kirjoitti:
Johannah kirjoitti: Lisäksi koiralta lähtee pikku hiljaa kaikki aluskarvat kuin voimakkaammassa karvanlähdössä. Molemmat vaivat ovat kuulemma juuri tuon sytostaattipillerin sivuvaikutuksia.


Mikä lääke koirilla, se ihmisillä ja päinvastoin.. Helsingissä meidänkin Iines kävi.


Meidän Iineksen kuva muuten on tuossa.
http://www.porilaiset.com/foorumi/album_showpage.php?pic_id=69
^ Dario Fo ^
Käyttäjän avatar
kahvisto
Universiaalinen Kunniajäsen
Universiaalinen Kunniajäsen
 
Viestit: 3028
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 20:37
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Justitia päivämäärä To Syys 07, 2006 01:07

raato kirjoitti:
tomski kirjoitti:Otapas Raato nyt taas se kyynisyyden ja Raadollisuuden vastainen pillerisi. Tuossa omissakin jaloissani makaa maailman kaunein ja uskollisin nainen. Pari kuukautta sitten syövästä leikattu. Ei ole syöpä levinnyt, ainakaan toistaiseksi. Piristyi leikkauksen jälkeen huomattavasti ja voi todella hyvin nyt.


Kyyninen ja raadollinen ehkä, mutta enpä kärsi koirafetisismistä.

PS. Sinunkaan vaimosi ei ilmeisesti seuraa palstaa?


Onkohan raato pikkupoikana pelästynyt isoa koiraa. Jokin paha, koiraan liityvä trauma raadolla on takanaan.
Käyttäjän avatar
Justitia
Kunniajäsen
Kunniajäsen
 
Viestit: 1395
Liittynyt: To Marras 24, 2005 14:31
Paikkakunta: Pori, Viasvedenlahti

ViestiKirjoittaja Hansu päivämäärä To Syys 07, 2006 07:16

tiinas kirjoitti:Olen tosi pahoilani puolestasi, 8 vuotta sitten jouduttiin äidin kanssa tekemään sama päätös. ..


Piti oikein lukea kahteen kertaan ennenkuin sitten lopusta tekstistä huomasin mistä kirjoitettiin.... kammottava huumorintajuni taas....

Jouduin oman koirani viemään samasta syystä nukutettavaksi. Kun joitakin vuosia sitä ennen olin kaapinut ojasta auton alle jääneen toisen koirani päätinkin, ettei enää karvakorvaa minun huusholliini tule.
Käyttäjän avatar
Hansu
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 255
Liittynyt: La Helmi 04, 2006 16:40

ViestiKirjoittaja Hansu päivämäärä To Syys 07, 2006 07:23

[quote="raato"]
Eläinlääkäri tietenkin leikkaa ja liimaa niin kauan kuin joku maksaa.
quote]

Nimenomaan. Nimeltä mainitsematon porilainen eläinlääkäri ei päästänyt sisareni kuolemaisillaan olevaa koiraa rauhaan vaan sanoi: "Annetaan hänelle vielä mahdollisuus!" ja teki vielä kalliin verensiirron - ilmeisesti saadakseen kliinistä kokemusta asiasta. Koira oli jo siinä kunnossa, että tyhmempikin näki, että mitään ei ole tehtävissä. Ja siskoni tietysti maksoi - eikä ollut halpa hoito.

Lemmiikkiinsä kiintyneitä ihmisiä on helppo nyhtää kun surun kourissa ei pysty ajattelemaan selkeästi ja haluaa vain pitää sen rakkaan eläimensä kauemmin luonaan. Usein suurinta kiintymystä on antaa lemmikin mennä luonnollista tietä.
Käyttäjän avatar
Hansu
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 255
Liittynyt: La Helmi 04, 2006 16:40

ViestiKirjoittaja raato päivämäärä To Syys 07, 2006 07:51

Justitia kirjoitti:Onkohan raato pikkupoikana pelästynyt isoa koiraa. Jokin paha, koiraan liityvä trauma raadolla on takanaan.


Mistä tuollaiseen analyysiin päädyit? Siitäkö etten suostu mukaan koirafetissien joukkoon?

Päin vastoin. Minä pidän koirista, kuten kaikista eläimistä. Mutta koskaan ne eivät asetu ihmisen yläpuolelle arvoasteikossani, enkä käytä niistä hän-muotoa.
Viimeisin minulla, tai meillä, ollut koira jouduttiin lopettamaan reilut kymmenen vuotta sitten sydänsairauden vuoksi. Se ei enää elänyt koiran arvoista elämää, eikä sitä elämää yritetty kemikaaleilla jatkaa.
Sen jälkeen meille ei uutta koiraa ole ilmestynyt, eikä ilmesty. Erinäisistä syistä.

PS. Eilen Eetun aukiolla oli Daniel Oldakerin katuteatteriesitys, johon aktiivisesti osallistui myös merikarvialainen lapukka Pekko. Jostain kumman syystä Pekko aina pakeni Danielia minun jalkojeni juureen.
Kyllä koira koiran tuntee.
- Outo jätkä, mutta tulipahan tehtyä -
- Aina oon kerinny, vaikken oo kiirutta pitäny -
- Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita -
Käyttäjän avatar
raato
V.I.P.
V.I.P.
 
Viestit: 13944
Liittynyt: Su Helmi 13, 2005 12:13
Paikkakunta: Kingston Town

ViestiKirjoittaja Johannah päivämäärä La Kesä 09, 2007 06:52

Vähän yli vuoden tämän ketjun aloituksesta minun pitää raskain mielin kirjoittaa, että rakas koirani lopetettiin eilen. Huomasin syövän uusineen tuossa toukokuun loppupuolella. Siihen saakka koira oli tosi hyvässä kunnossa. Itse asiassa huomasin syövän jo ennen kuin se alkoi vaikuttamaan kuntoon. Loppu menikin sitten aika nopeasti.

Mutta hoidoilla saimme lisävuoden. Ja se oli hyvä vuosi. Tosiaankin lähdin noihin hoitoihin parantumisen vuoksi, en olisi maksanut paria tuhatta euroa yhdestä vuodesta, mutta hyvä kuitenkin näin.

Viikon kuluttua saan koirani takaisin puisessa uurnassa, jota ehkä säilytän olohuoneen hyllyllä niin kauan, kunnes saan vaihdettua vuokrapihan omaan pihaan. Sinne sitten hautaan uurnan tai ripottelen tuhkat.
Käyttäjän avatar
Johannah
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 409
Liittynyt: Pe Elo 12, 2005 23:07
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja rattimiäs päivämäärä La Kesä 09, 2007 07:10

Eritttäin ikävä kuulla. Otan osaa, se on raskas paikka kun joutuu luopumaan kotieläimestä. Tiedän, kun minulla 15 vuotta ollut koira menehtyi kotiimme kolme vuotta sitten.
rattimiäs
 

ViestiKirjoittaja Johannah päivämäärä Su Kesä 10, 2007 08:22

Kiitos osanotosta.
Käyttäjän avatar
Johannah
Kantaporukkaa
Kantaporukkaa
 
Viestit: 409
Liittynyt: Pe Elo 12, 2005 23:07
Paikkakunta: Pori


Paluu Iloja, suruja ja valituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa