Surulliset nettitarinat

Onko jokin asia rempallaan? Mikä pelasti tai pilasi päiväsi? Entä onko sinulla jotakin tunnustettavaa? Pitäisikö jokin asia olla toisin? Pieniä ja suuria iloja ja suruja.

Valvojat: jhvisto, Botti1, Valvojat

Surulliset nettitarinat

ViestiKirjoittaja kahvisto päivämäärä La Huhti 07, 2007 21:42

Päätin aloittaa tämän ketjun, jonka tarkoituksena on kertoa myös näistä tarinoista "internetin varjopuolista". Pyydän, että jokainen kertoja pitää salassa tapahtumien osallisten nettinimikkeet ja tunnistetiedot.
Kerronpa oman esimerkkini elävästä elämästä..

Tapahtui vuonna 2001

Entisen Kissin monissa chat huoneissa tuli vierailtua ahkerasti tylsähkön ja pysähtyneen elämänvaiheeni aikana ja tavattua monenlaista hiihtäjää - Osalta oli jäänyt jo syntyjäänsä sukset kotiin ja toisilta puuttui vain pito pinnasta. Tapasin eräässä huoneessa monia ihmisiä ja löysin kohtalotovereita elämän surkeisiin tilanteisiin.

Eräs hyvä nettiystäväni tutustui chathuoneessa mieheen, joka kertoi asuvansa tällä hetkellä opiskelujensa vuoksi Amerikan mantereella veljeskatraansa kanssa.
Pojat asustelivat serkkujensa luona ja käyttivät ahkerasti sekä messengeriä että chattia kommunikointivälineinä.
Miehen nimi oli Tomi. Ystäväni rakastui palavasti valokuvien ja keskustelujen meressä tähän Tomiin ja he menivät kihloihin.

Ystäväni ei ollut koskaan tavannut kihlattuaan saati puhunut hänen kanssaan puhelimessakaan, mutta rakastuminen oli niin tulista ettei häntä hillinnyt mikään. Kaikki sujui suhteellisen hyvin, heillä oli hyvin normaali suhde, joka sisälsi myös nettitouhuja jota mies vaati lähes jatkuvasti ystävättäreltäni.

Tämän Tomin veli Jari käytti samaa messengeriä veljensä kanssa ja syystä tai toisesta veljesten messenger-osoite oli joutunut listaani. Jari yritti iskeä minua. Yritin parhaani mukaan luikerrella ikävistä konflikteista pois ja pitää Jarin ystävänäni, mutta se ei käynytkään. Yht'äkkiä tämä Jari olikin tehnyt itsemurhan vuokseni.

Ystäväni joutui lohduttelemaan veljensä menettänyttä Tomia.
Myöskin toinen ystäväni Reme joutui tämän Tomin serkun piirittämäksi.
Serkkuun iski syöpä ja hän pyysi Remeä lohduttelemaan häntä, tietysti "mieltä piristävillä jutuilla".
Reme ja minä löimme viisaat päämme yhteen ja tuumimme, että alamme tutkimaan asiaa sillä mielestämme kaikki ei ollut kohdallaan.

Puhelinnumero, johon ei voinut poikien mukaan huonon linjan vuoksi soittaa, sisälsi Suomen suuntanumeron. Kun asiaa kysyimme, kyseisen liittymän "kloonikortti" oli poikien mukaan heidän Suomessa asuvalla serkullaan. Joka kerta, kun osoitimme sormella tätä Suomessa asuvaa serkkua, Tomille tapahtui jotakin ja ystäväni kärsi mielettömästi surusta ja henkisistä kivuista rakkaansa puolesta.

Vaikka kuinka Remen kanssa yritimme ystävällemme todistaa, ettei Tomi ollut todellinen vaan mielikuvitusta, hän ei halunnut uskoa rakastaneensa jo vuoden ja viisi kuukautta miestä jota ei ollut olemassa.
Vasta poliisilla uhkailu, todisteiden näyttely ja jankuttaminen sai aikaan sen, että Tomia esittänyt nainen tunnusti viimein ystävälleni asian oikean tolan. Tämän jälkeen saimme huomata asiaa netissä levitettyämme, että naisella oli kaikenkaikkiaan kuusi uhria, joista kolme oli joutunut hoitoon hänen temppujensa vuoksi. Tomin menetettyään ystäväni hylkäsi internetin eikä enää ole sen koommin aktiivisesti siellä pyörinyt.

Tämä karsea tarina on tosi, kuulisin mielelläni muita netin varjopuolen tarinoita..
^ Dario Fo ^
Käyttäjän avatar
kahvisto
Universiaalinen Kunniajäsen
Universiaalinen Kunniajäsen
 
Viestit: 3028
Liittynyt: Su Loka 17, 2004 20:37
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Voimamies päivämäärä La Huhti 07, 2007 22:09

tässä tarinassa on myös netti suuressa roolissa. ei nyt ihan samalla tavalla kuin kahviston postissa mutta aika surkea juttu kuitenkin.

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/sh ... hp?t=59889

lukekaa Pikkuarskan ja Mellin postaukset vaan, jos oleellisimman haluaa tietää..
Voimamies
Käyttäjä
Käyttäjä
 
Viestit: 50
Liittynyt: Ke Helmi 14, 2007 17:50
Paikkakunta: Puuvilla

ViestiKirjoittaja Winkeä päivämäärä La Huhti 07, 2007 22:10

Siis oikeasti, tämä on erittäin mielenkiintoinen aloitus.

Olen tälle palstalle kirjoittanut toisessa yhteydessä tällaisen tekstin:

Su Jou 03, 2006 23:18
Ei tämä nyt varmaan taas tähän kuulu, mutta onkohan tämä nettikulttuuri pilannut ihmisten oikeita ihmissuhteita ja saanut liian suuren merkityksen?

Monet uskaltautuvat kertomaan itsestään henkilökohtaisia asioita ja sitten kokevat saavansa täyslaidallisen niskaansa? Olen omaa poikaani seurannut ja joskus mietiskellyt, että mahtaako tuo osata enää keskustella normaalisti ihmisten kanssa. Kun kaikki kommunikaatio käydään suurinpiirtein mircin tai messengerin kautta. Ja ircissä taas on kuvat, joita sitten käydään haukkumassa tai kehumassa. Kova itsetunto saa tyypeillä olla että sen kestää.

Tietysti kavereita nähdään, mutta kotona vietettävä aika, menee koneen ääressä (eikä äiti pääse lainkaan, vaan joutuu jonottamaan Wink ).

Eräällä toisella foorumilla, jossa vierailen silloin tällöin työasioiden vuoksi, olen tunnistanut erään läheisen ihmisen. Olenkin miettinyt, olisiko aiheellista paljastaa hänelle että tiedän hänen nettihenkilöllisyytensä?
Siinä on vaan yksi iso mutta: hänen juttunsa eivät ole todellisia (niinkuin tässä topicissa on kyse), vaan täysin sontaa.

Hän on luonut myös ihmissuhteita foorumin kautta ja elää tätä toista elämää ihan täysillä. Oikea elämä ja tämä utopia sekoittuvat myös työpaikalla, mutta enhän voi häntä nolata?

Ja tässä tulee se ikäkysymyskin (josta tämä keskustelu johdatettiin). Nuoret ovat mielestäni unohtaneet oikean elämän (ja miksei myös vanhemmat). Nuoret kuitenkin suurimmassa määrin. Parikymppiset elävät ihan toisessa maailmassa kuin minun ikäiseni silloin joskus. Ja siksi varmaan, suurin osa "ikäihmisistä" osaa ottaa tällaisen foorumityyppisen keskustelun vain ja ainoastaan puolitosissaan.

Mutta onhan tässä hyviäkin puolia. Niille joilla ei ole IRL ihmissuhteita, tämä on oiva tapa pitää yllä sosiaalisia suhteita, vaikka eivät ne johtaisi mihinkään tapaamiseen tms. Ja tietysti foorumeilta ja netistä yleensä lytää myös oikeaa tietoa, kun vaan osaa hakea.



Ja se asia mikä oikeastaan liittyy tämän ketjun aloitukseen enemmänkin on tuo, että tunnistin tuon ihmisen kirjoitustensa ja puheidensa perusteella. Ja ei, en ole edelleenkään kertonut hänelle että tiedän...

Hänen elää edelleen kaksois-kolmois ja ties mitä elämää, enkä oikein osaa puuttua siihen. Kuitenkin hänen "normaali" elämänsä on tiemmä ihan hyvin. Säälittää ja harmittaa näiden "uhrien" puolesta, mutta minkäs teet? En tiedä heidän nimiään, tilannettaan enkä paljon muutakaan. He keskustelevat "julkisesti" foorumilla edelleenkin ja sitten tietysti yksityisesti jonkun ohjelman kautta.

Toisaalta mistä tiedän ettei siellä toisellakin puolella ole huijari kyseessä? Huolta ja murhetta asia toisaalta aiheuttaa.
Winkeä
Vakio käyttäjä
Vakio käyttäjä
 
Viestit: 201
Liittynyt: La Kesä 10, 2006 23:44


Paluu Iloja, suruja ja valituksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa